Avoin lähdekoodi (engl. open source) on tapa kehittää ja jaella tietokoneohjelmistoja. Avoimessa ohjelmistojen kehitysmallissa sekä ideat että toteutukset ovat kaikkien nähtävissä ja hyödynnettävissä, mutta kumminkin tietyn lisensointimallin määrittämin ehdoin. Yksityishenkilöt ja yritykset (loppukäyttäjät) voivat osallistua kehitystyöhön, jolloin ohjelmistovirheet on mahdollista löytää ja korjata nopeasti. Tämä johtaa usein korkeaan laatuun, hyvään tietoturvaan ja yhteentoimiviin ohjelmistoihin. Lisensseillä vaikutetaan myös siihen, miten niiden piiriin kuuluvia ohjelmistoja voi jaella ja yhdistellä.
Lähdekoodin lisensoinnista tulee huolehtia asianmukaisesti. Ohjelmiston itsenäinen kaupallistaminen voi olla perusteena käytetyn lisenssin valinnalle. Valinnassa tulee ottaa huomioon myös tapauskohtaiset vaatimukset tulevista lisensoinnin tarpeista. Lisenssivalinnasta on syytä keskustella myös esimiehen, laboratorion vetäjän tai dekaanin kanssa. Jos ohjelmistoon kaupallisia intressejä, ota yhteyttä yliopiston innovaatiopalveluihin inventions@tuni.fi.
Lue lisää kaksoislisensoinnista: Avoimuuden ja innovoinnin yhdistäminen (Aalto yliopisto)
Edellä mainituissa lisensseissä on vastuunrajoituslauseke. Lauseke varmistaa, että tekijänoikeuden haltija ja ohjelmiston kehittäjä eivät ole vastuussa lisensoidun materiaalin käytöstä.
Muihin avoimen lähdekoodin lisenssivaihtoehtoihin voi tutustua Open Source Initiativen sivustolla. Lisenssien välisiä eroavaisuuksia on selvitetty GitHubin ohjesivustolla. Myös Free Software Foundation tarjoilee tietoutta vaihtoehtoisen lisenssin valintaan. Kannattaa muistaa, että Creative Commons -lisenssit eivät sovellu ohjelmakoodille.
Avoimet lisenssit voidaan karkeasti jakaa kahteen luokkaan: tarttuviin ja salliviin lisensseihin. Molemmissa tapauksissa kuka tahansa voi vapaasti käyttää tai kopioida alkuperäisen ohjelman. Lisenssien ero näkyy johdannaisteosten lisensoinnissa.
Sallivat lisenssit saattavat kiinnostaa enemmän kaupallisia toimijoita ja tarttuvat lisenssit puolestaan itsenäisiä ohjelmiston kehittäjiä. Kumpikaan lisenssityyppi ei aseta suoria rajoitteita ohjelmiston kaupalliselle käytölle. Vapaata ohjelmaa voidaan käyttää yksityisessä liiketoiminnassa ja esimerkiksi ohjelman tukipalveluita voidaan myydä. Yritys voi maksaa ohjelmiston kehittäjälle lisäominaisuuksien toteuttamisesta.
Lähdekoodia on suositeltavaa jakaa siellä, missä se kulloinkin – rahoittajista tai muista tekijöistä johtuen – on tarkoituksenmukaisinta.
Avoimen lähdekoodin jakamiseen suositellaan GitHubia. Zenodon avulla voit antaa GitHubissa olevalle koodillesi pysyvän tunnisteen (DOI), jolloin koodiin on helpompi viitata julkaisuissa. Koodia voidaan jakaa myös järjestelmässä/alustalla, jota koodiin liittyvä ohjelmisto käyttää.
TUNICRIS-tutkimustietojärjestelmään suositellaan talletettavaksi aina vähintään lähdekoodia kuvailevat metatiedot. Huolehdithan, että lähdekoodiin voidaan viitata. Varmista, että metatiedoista selviää ainakin:
Myös metatiedot voidaan lisensoida. Fairdata.fi suosittelee metatietojen julkaisemista CC0-lisenssillä.
Suomen Tekijänoikeuslain mukaan tietokoneohjelmalla on samankaltainen tekijänoikeus kuin kirjallisella teoksella tai musiikkikappaleella. Tekijänoikeudet eivät siirry työnantajalle, kun kyseessä on "korkeakoulun opetus- ja tutkimustyössä itsenäisesti toimivan tekijän luoma tietokoneohjelma". Tekijänoikeuksien siirtäminen yliopistolle vaatii siis kirjallisen sopimuksen.
Etkö löytänyt tarvitsemaasi tietoa oppaasta? Puuttuuko sieltä jokin tärkeä asia? Ota yhteyttä Tampereen yliopiston Datapalveluun, niin autamme ja opastamme sinua tutkimusaineistojen hallinnassa.