Harmaan kirjallisuuden määritelmän mukaan (esim. Tepa-termipankki) se on suppeaan käyttöön tarkoitettua kirjallisuutta, jota voi olla vaikea saada käsiinsä.
Harmaata kirjallisuutta julkaisevat muut kuin vakiintuneet kaupalliset tai akateemiset julkaisukanavat. Julkaiseminen ei ole näiden tahojen päätehtävä. Harmaalta kirjallisuudelta puuttuu systemaattinen jakelu eikä sitä yleensä löydy kirjastojen kokoelmista. Sitä tallennetaan heikosti viitetietokantoihin, joten sen etsiminen voi olla haastavaa.
Harmaa kirjallisuus voi olla mm. raportteja, konferenssijulkaisuja, kliinisiä tutkimuksia, virallisjulkaisuja ja opinnäytteitä. Yleensä harmaata kirjallisuutta ei ole vertaisarvioitu. Vertaisarviointiprosessin puuttuminen nopeuttaa julkaisemista, joten harmaa kirjallisuus voi sisältää varsin ajankohtaista tietoa. Harmaan kirjallisuuden laatu vaihtelee suuresti, joten sen lähteitä on syytä tarkastella kriittisesti.
Väitöskirjojen tietoja löytyy myös Google Scholarista ja joistain tietokannoista, esim. CINAHL.
Google Scholar sisältää konferenssijulkaisuja, kuten myös useat tietokannat esim. Scopus, Web of Science, CINAHL ja IEEE Xplore.
