Kansaistiede on tärkeä osa avointa tiedettä. Kansalaistiede-termillä (citizen science) kuvataan osin tai kokonaan maallikoiden tekemää tieteellistä tutkimusta. Kansalaistieteen keinoja on hyödynnetty erityisesti luonnontieteellisessä ja teknistieteellisessä tutkimuksessa. Käytännön esimerkkejä kansalaisten tekemästä tutkimuksesta ovat lintupongaus ja arkeologisiin kaivauksiin osallistuminen.
Kansalaistieteessä on kyse myös yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta, jota käydään tutkimusprosessin eri vaiheissa. Yliopistolaki (2009/558) velvoittaa yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen seuraavasti: "Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta".
Ammattikorkeakoululaki (2014/932) muistuttaa myös yhteistyöstä toimintaympäristön kanssa: "Ammattikorkeakoulun tulee tehtäviään suorittaessaan olla erityisesti omalla alueellaan yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa..."
Lue lisää:
Tampereen korkeakouluyhteisön avoimen tieteen ja tutkimuksen linjaus nostaa esille kansalaistieteen seuraavasti:
"Tieteen avoimuutta on lisäksi tutkijoiden toiminta asiantuntijoina ja yhteiskunnallisina keskustelijoina sekä varsinaiseen tiedeyhteisöön kuulumattomien henkilöiden osallistaminen tutkimuksen prosesseihin (kansalaistiede)."
Eurooppalainen kansalaistieteen järjestö (European Citizen Science Asccociation) on kehittänyt kansalaistieteen periaatteet.